Alkuko aina hankalaa?

03 tammi Alkuko aina hankalaa?

Tyhjä kangas. Puhdas paperi. Autio näyttöruutu. Tabula rasa. Tämä on monelle luovalle taiteilijalle tuttu lähtötilanne, joka on sekä mahdollisuus että toisaalta aiheuttaa pelkoa. Uuden vuoden alkaessa ja tätä ensimmäistä oman yrityksen blogitekstiä kirjoittaessani tunnen olevani tuossa samassa tilanteessa. Mihin olen menossa? Mitä haluan saada aikaan? Mitä aika tuo tullessaan? Mitä annettavaa minulla on muille?

Tyhjälle taululle piirtyy ennen pitkää uusia kuvioita ja värejä. Ne voivat muotoutua siihen passiivissa tai aktiivissa. Seuraanko elämän kulkua ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana? Asioita vain tapahtuu omalla totutulla rytmillään ja samalla toivon, että ikävät asiat väistäisivät minut ja kohdalleni osuisi mahdollisimman paljon onnea, iloa ja menestystä. Vai voinko itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja missä määrin?
On totta, että kohtalolla on tapana järjestää paperillemme omat kuvionsa. Ne syntyvät sinne erikokoisina ja omissa väreissään. Oma isäni vertasi puheessaan vihkipäivänäni elämää räsymattoon, jossa synkkien sävyjen rinnalla toiset raidat loistavat kirkkaina. Kaikkiin tapahtumiin me emme voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseemme ja näkökulmaamme kyllä. Ensimmäinen askel on hyväksyä se, mikä on ja mitä ei voi muuttaa ja ryhtyä muuttamaan sitä, minkä voi. Silloin suuntaamme energiamme tulevaisuuteen, uskoon ja toivoon. Olemme valmiita vastaanottamaan uutta tekstiä ja väriä. Yön jälkeen nousee päivä ja mustan raidan vieressä keltainen hohtaa kirkkaammin.

Oppilailla on koulussa käytössään ”omavihko” niitä hetkiä varten, kun opiskelulta jää ylimääräistä luppoaikaa. Sinne voi piirtää tai kirjoitella haluamiaan asioita oman mielensä mukaan. Ennen joululomalle lähtöä istuin erään pojan vieressä, joka esitteli minulle oman vihkonsa taideteoksia ja ilmoitti sen olevan täynnä. Tarkemmin katsottuna totesimme molemmat, että eihän se pitänytkään paikkaansa. Monella sivulla oli vain viiva tai pyörylä ja siellä olikin runsaasti tyhjää tilaa.

Omassa elämässämme saattaa joskus käydä samalla tavalla. Kuvittelemme, että elämämme on täynnä kaikkea, mihin emme voi itse vaikuttaa. Joskus on hyvä pysähtyä ja tarkastella asiaa uudelleen. Saatamme huomata, että sivuillemme onkin syntynyt osaksi turhia töherryksiä tai kuvioita on tullut raapusteltua omien uskomusten tai toisten toiveiden määrittäminä. Kysy välillä itseltäsi: Mikä on minulle tärkeää? Mitä ihan oikeasti haluan elämääni? Keitä rakastan? Mikä saa minut innostumaan? Näiden asioiden tarkasteleminen auttaa meitä usein löytämään tyhjää tilaa niille ihka omille piirroksillemme, joilla haluamme edessämme olevan valkoisen arkin täyttää. Tyhjästä tilasta muodostuu uhkan sijasta mahdollisuus.

Jos on tuullakseen,
tuulkoon,
mutta olkoon juureni vahvat
ja runkoni taipuisa.
Jos on sataakseen,
satakoon,
mutta suotakoon sielulleni
uppoamaton suoja.
Vaan ennen kaikkea toivon,
että huomaisin
hyvän herkimmätkin hipaisut,
kauneuden kevyen kosketuksen,
valot varjojen takana.
Ja että löytäisin onneni
tästä hetkestä,
en kauempaa.

Upeaa vuotta 2020 <3!

-Sari-